Millainen hevonen Ankka on?

Mä tykkään paljon pohtia kaikkea ja kaivan asioihin monta erinäkökulmaa ja monesti mulle on sanottukin että älä mieti. Kuitenkin oon paljon miettinyt millanen se oma hevonen oikeestaan mun mielestä on. Joten jos ei kiinnosta ehkä hieman turhakin pohdiskelu niin skippaa huolella koko postaus! Kuitenki tää lajihan aikalailla perustuu siihen miten hyvin osaa sitä eläintä lukea niin ehkä tässä kuitenkin joku pointti on.

 Jos nyt joskus uusinnassa aikaa menty...

Ankka on ollut meillä jo useamman vuoden joten aikahyvin sen on oppinut tuntemaan jo. Kotona se on välillä vähän rasittava,mutta kuitenkin ihan omalaatuinen. Se on tosi tarkka tietyille rutiineille ja varsinkin sen karsinakäytös on vähän niin noh. Se ei kestä isoja talleja joissa ihmiset ja hevoset vaihtuu ja kulkee kokoajan. Meillä kotonakin se alkaa heti stressaamaan, kun vieraita on tallissa. Nykyään se kuitenkin ottaa uusiinkiin ihmisiin kontaktia heti ja pystyy ainakin jollain tavalla olemaan yksinkin niissä tilanteissa. Se ei oo missään tilanteessa tarkoituksella ilkeä, mutta jos joku yrittää laittaa sen liian kovin keinoin epämiellyttävään tilanteeseen niin se alkaa puolustamaan itseään hyvin herkästi ja jos siihen mennään niin sitten se on tosissaan. Lyhyesti sanottuna herkkä hevonen joka stressaa heti jos on liikaa muutoksia tms. Vähän pikkupoika joka tarvitsee lähelleen ihmisen johon luottaa.

Entä ratsastaessa? Voisi kai sanoa herkkä, herkkä ja tamma.... Okei ei sentään! Toisaalta kuitenkin älyttömän helppo. Ota ohjat käteen ja pidä jalat lähellä äläkä kisko niin menee nätisti pää alhaalla kaikki käy tyyliin. Siltä se saattaa vaikuttaa ja se myös menee näin, mutta kuitenkin se että sen saa työskentelemään oikeasti kunnolla ja käyttämään koko ylälinjaansa ja taipumaan rehellisesti molempiin suuntiin niin huh. Sen ratsastuksessa kaikki perusjutut toimii suurinpiirtein, mutta hirveätä hienosäätöä se vaatii. Välillä ajattelen, että se on helpoin hevonen jolla olen ratsastanut ja välillä se tuntuu olevan ehdottomasti vaikeimmasta päästä. Riippuu miten hevosen haluaa toimivan jos tyytyy sinnepäin menoon niin helppoa ja jos oikeasti haluaa hevosen käyttävän itseään niin vaikeaa. Sitä paremmin menee mitä pehmeämmin ja yksinkertaisemmin saan sille avut annettua!

Hypätessä sen herkkyys ehkä vahvimmiten tulee kokoajan esiin. Se ei halua koskea puomeihin. Okei hienoa ei estehevosen toivotakkaan koskevan niihin. Kuitenkin se on vaikea siitä syystä, varsinkin juniorille. Sillä on paljon hyppykapasiteettia jolla se sitten paikkaakin heikkouksiaan. Uskon myös ettei ole valmentajalle helpoimmasta päästä. Mennään joka treenit fiiliksen mukaan. Jos näyttää ettei kaikki suju niin ei hypätä isoa ja jos kaikki sujuu niin sitten voidaan mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Koko sen treenaaminen perustuu oikeestaan mielestäni siihen, että se luottaa itseensä. Viimetalvi tehtiin matalia esteitä ja silti se oli kauden alusta asti varma ja luokkakorkeuksien nousut selvitti helposti. Koska sen kanssa oli koko talvi tehty tehtäviä joissa se luotti itseensä. Aina kun esteet nousee niin virheitä se sietää vähemmän ja tarvitsee varmempaa ratsastusta. On ihan sama ratsastanko sen rumasti lähelle vai nappi paikkaan kunhan teen sen varmasti. Se hyppää kyllä silloin aina kun uskoo pääsevänsä yli, jos olen sen tukena. Sen takia suhtaudunkin tämän kauden luokkanousuun varauksella, koska tarvitaan hirveästi varmuutta. Ulkokentillä jos hyvin sujuu niin miksei mutta hallissa ei ainakaan.
Toivottavasti opitte nyt uutta Ankasta! Tuntuu että kaikki nää postaukset toteutuu ihan erilailla kun ensin ajattelin ja tekee mieli pyyhkiä koko teksti pois mutta harjoittelu tekee mestarin, eikö?!

Pöhlö hienona ♥